Tänään on taasen se päivä vuodesta, jona mielessäni on edesmennyt vaimoni Minna.
Rakas, rakas vaimoni, elämäni valo, Minnani kuoli kahdeksan vuotta sitten 25.11.2005.
Vuosi vuoden jälkeen tämä päivä ja muutama päivä, viikko ennen on aina surullinen. Näin jo vuosien jälkeen suru ei tule valtavana hyökyaaltona enää ylitseni – vaan suru istuu hiljaa varjossa ja kuiskaa vienon voimakkaasti välillä korvaani.
Tämä päivä ei ole enää pelkästään surua täynnä. Päivästä on tullut minulle myös ilon päivä, sillä pyhitän päivästä suurimman osan minun ja Minnani yhteisen taipaleen muistelemiseen. Ja voi pojat, mitä kaikkea yhteiseen yli seitsemän vuoden matkaamme mahtuikaan! 🙂 Ei voi kuin hymyillä, kun ison valtava lämmin tunne miljoonista isoista ja pienistä onnen hetkistä muistuu mieleeni. Ja näin tänäänkin, haluan muistella Sinua Rakas lämpimien muistojen kautta!
Mutta silti, minulla on Sinua ikävä. Aina. Ikuisesti.
2013-11-25 Minna Rakkaalleni
