Jo jokin aika sitten toteutin hauskan valokuvaustehtävän valokuvauskävelyllä. Valokuvaustehtävä oli ammattivalokuvaajalle mielenkiintoinen, sillä tehtävänä oli olla itse valokuvaamatta. Hhmm, mietin että minkälainen valokuvauskävely oikein mahtaa tulla, jos en itse valokuvaa…
Scott Bournen isännöimässä Photo Focuksen artikkelissa ”Fun Photo Assignment” oli tämä oikein hauska valokuvaustehtävä. Tehtävänä oli löytää ensiksi toinen valokuvaaja. Ja eikä kuka tahansa valokuvaaja kelpaa vaan valokuvaajaksi käy tälläkertaa vain lapsi! Ei ole väliä onko lapsi oma poika tai tytär, kummilapsi tai naapurin lapsi, sillä hauskinta koko tehtävässä on se, että lähes kaikki lapset luonnostaan pitävät valokuvien ottamisesta.
Tehtävän jatko on yksinkertaisuudessaan lähes nerokas: ensin kauppaan, josta ostat itsellesi kertakäyttöisen filmikameran. Sen jälkeen lähdet valokuvaajasi kanssa katsomaan jotain kaunista lähiympäristöstä. Näytä lapselle, miten kertakäyttöinen filmikamera toimii ja sitten vain odotat ja otat opiksesi! Älä puutu ollenkaan lapsen valokuvaamiseen vaan kulje mukana ja kannusta lasta valokuvaamaan aivan sitä mitä itse haluaa.
Oli todella hauska nähdä 6-vuotias kummityttöni valokuvaamassa sydämensä kyllyydestä kaikkea mahdollista. Tärkeää tehtävässä on nimenomaan olla puuttumatta lapsen toimintaan, tarkoitus on olla mukana turvana ja tukena, sekä vain tarkkailla mitä tapahtuu. Ja yleensä pienten lasten kanssa tapahtuu! Kummityttöni kirmasi pitkin puistoakaverinsa kanssa ja kameran filmi loppui oikeastaan ennenkuin edes leikit oli päässeet alkamaankaan. Väkisin hymyilytti, sillä kummisetä ei meinannut pysyä perässä, että missä kaikkialla sitä juostaan ja mitä kaikkea kuvataan. 🙂
Valokuvaushetken jälkeen tehtävän toinen osa on, että sovitte lapsen kanssa koska tapaatte ja katsotte yhdessä valmiita valokuvia. Ja tässä oikeastaan on myös tämän valokuvaustehtävän hienous: tottakai olisi helpompi ottaa valokuvia digikameralla ja katsella niitä heti, mutta filmin vieminen kehitettäväksi, valokuvien odottaminen ja valokuvaushetken tunnelmien uudelleen eläminen hieman myöhemmin on jotain sellaista mitä ei nykyään enää kovin usein koe. Ja tuo meille aikuisille ehkäpä hyvinkin tuttu, mutta jo ehkä jo hieman unohtunut, valmiiden valokuvien odotuksen tunne on hauska jakaa lapsen kanssa.
Katseltuanne saapuneita valokuvia valitkaa molemmat oma mielivalokuva kaikkien valokuvien joukosta. Ota molemmista valokuvista suurennokset lapselle sekä itsellesi.
Lasten kanssa touhuaminen avartaa aina omaa maailmankuvaa, antaa perspektiiviä tavallisiinkin asioihin. Ja vaikka filmi olisi juuri loppumaisillaan, niin se viimeinen valokuva voi olla juuri se, mistä lapsi eniten pitää. Kuten kävi kummityttöni kanssa: paras valokuva oli hänen mielestään juuri se viimeinen ruutu, jossa oli hieno pensas täydessä kukassa.
Katsoessani silloin tällöin valokuvien suurennoksia voin muistella yhdessä tekemistä ja sitä, että valokuvaus on paljon muutakin, valokuvauksessa on taikaa!